Ihmisen mieli on ihmeellinen ja kuin muuntuva kameleontti elämän kriisitilanteissa. Juuri, kun ajattelee, ettei kestäisi enää yhtään enempää vastoinkäymisiä, kestää silti. Kun omat sietorajat ylittyvät, mieli pysähtyy virransäästötilaan ja ikään kuin skippaa paljon ajatuksia ja tunteita tarkan tiedostamisen ulkopuolelle. Itse halusin ajatella sairauttani pitkän aikaa poikkeustilana. Ajattelin, että kun ”tämä ja tuo” sairaus vielä selvitetään, […]
Elokuu on saanut sydämeni aina väräjämään. Se on avannut elämäni ovia kohti hyvää. Tänä lämpimänä elokuun päivänä en enää tiedä, mitä tunteita tämä kaunis loppukesän kuukausi minussa herättää. Nyt on kolmas elokuu, jolloin harvinainen ja osittain selvittämätön sairauteni kokee jonkinlaisen pahenemisvaiheen. Kultaisena huojuvat viljapellot nostavat sydämelleni painavan surun, joka puristuu kirkkaiksi kyyneliksi loppukesän pimenevässä illassa. […]
Kysyn tänään itseltäni: miksi kirjoittaminen on minulle kuin henki ja elämä? Haluan pohtia sitä, miksi tunnen olevani vain puolikas ihminen ilman paperille tai tietokoneen näytölle piirtyviä sanoja. Miksi minusta tuntuu siltä, että suustani tulevat sanat ymmärretään liian usein väärin? Ne leijuvat ilmaan saamatta tarttumapintaa mihinkään. Kirjoitettujen sanojen pysyvyys on paljon enemmän. Aloitin kirjoittamisen viisivuotiaana. Kirjoitin […]
Kuvittelen olevani terve niinä päivinä, kun en tunne kipua, ja hengitykseni kulkee sujuvasti. Päivälääkkeet tahtovat unohtua purkkiin, ja luulen pystyväni heittämään kuperkeikkoja lasten kanssa. Niinä päivinä tai ohikiitävinä hetkinä haluan huijata itseäni ja ohittaa sen, mikä on todellinen tilanteeni. Huijaan itseäni myös koronaviruksen suhteen. Vaikka tiedän, että kansakunnallamme voi olla vielä tukalat ajat edessä, kuvittelen […]
Toukokuinen raekuuro ropisee kypäräni pintaan. Kaksikymmentä vuotta vanha Helkama Kaunottareni liukuu isoa mäkeä alas vaivattomasti. Mieheni kirkkaansininen urheilutakki näkyy pienenä pisteenä edessäni. Hän ei ymmärtänyt, miksi jarrutin edellisen mäen kohdalla. Kova vauhti pelotti minua, mutta tämän mäen kohdalla olen jo paljon rohkeampi. Olen pyörälenkillä ensimmäistä kertaa vajaa kahden vuoden sairauslomani jälkeen. Olen ottamassa ensiaskeliani elämään […]
Olen ollut pieni liikkumaton piste ympärillä pyörivän maailman keskellä. Sivusta seuraavana potilaana maailman kiihtyvä vauhti on tuntunut käsittämättömältä. Olen huokaillut hiljaisuudessani, ettei maailman menossa ole mitään järkeä. Ei ole mitään järkeä siinä, kun mieheni lentää päiväseltään Saksaan tapaamaan kollegoitaan. Ei ole mitään järkeä siinä, kun pieniä lapsia revitään sängyistään aamuviiden aikaan ja heidät nostetaan päiväkodin […]
Minä kuolen, jos elimistöni kohtaa jonkin yllättävän stressitilanteen. Siihen voi riittää vaikkapa vain liukastuminen tai korkea kuume. Aivolisäkkeessäni yhä edelleen lymyävä kasvain on tukahduttanut kilpirauhashormonin lisäksi elintärkeän kortisolin tuotannon. Äkillisessä stressitilanteessa puuttuva kortisoli aiheuttaa nopeasti kooman ja kuoleman. Joudun kantamaan kortisonipurkkia ja lihakseen pistettävää piikkiä aina mukanani. Siis minä en kuole äkillisessä stressitilanteessa, kunhan joku […]
Tasan vuosi sitten makasin sairaalasängyllä kykenemättömänä liikkumaan itse. Oli keskiyö, ja virtsakatetri oli aiheuttanut minulle virtsatietulehduksen. Vatsaani sattui, ja koetin löytää itselleni hyvän asennon. Hoitajan kutsunapin painaminen oli minulle vaikeaa, erityisesti yöaikaan. Katajaisen Kainuun kansan sinnikkyys ei hellittänyt minusta otettaan edes vuoteen omana. Vatsani kouristukset lisääntyivät, ja tuskan hiki kirposi nenänpäähäni. Minun oli päästävä vessaan. […]
En voi enää patoa sisälleni asioita, joita sain kokea korkeasti arvostetussa terveydenhuollossamme vuosi sitten ja sen jälkeen. En ole kirjoittanut kokemiani asioita julki, sillä olen halunnut varjella suomalaisen terveydenhuollon mainetta. Ajattelin, että voin antaa anteeksi ja unohtaa. Enää en kykene olemaan vaiti. Tiedän, etten ole ainoa hiljaisen potilaskansan jäsen. Vuosi sitten minuun lyötiin fyysisen sairauden […]
Olen kuullut sanottavan, että elämä ei voi olla aina ihanaa. Positiiviset ihmiset tuntuvat olevan jopa epäilyttäviä. On vaikeaa olla ihminen, joka löytää ilon ja onnen vakavan sairauden keskellä. Olen huomannut, että hymyilevä potilas tarkoittaa tervettä tapausta usein myös lääkärille. ”Näytät kyllä todelta hyvältä”, olen saanut kuulla jopa silloin, kun tajuntani on kadonnut hetkeä myöhemmin. Ei […]
