En tiedä teenkö jonkinlaista väkivaltaa itseäni kohtaan, kun kirjoitan teille jotain siitä, mitä olen kokenut sairaalaseinien sisällä joulun ja uudenvuoden välipäivinä vuonna 2018. Tällä hetkellä kehoni menee ”hälytystilaan” jo pelkästä tapahtuman ajattelemisesta. En tiedä pitäisikö minun odottaa seesteisempää aikaa vai onko hyvä kirjoittaa juuri nyt, kun trauma on aktivoitunut, ja mieleni ja kehoni on hermososoluja… Lue lisää Medikaalinen traumani
Meidän kolmantena syntynyt lapsemme sairastui ensimmäisen kerran selittämättömästi kolme ja puolivuotiaana. Perheessämme riehui tuolloin enterorokko ja norovirus yhtä aikaa, jonka jälkeen lapsen vointi romahti ja pystyi huonona kuuden kuukauden ajan. Lapsen kasvot olivat vitivalkoiset ja turvonneet, hänen raajoihinsa ilmaantui selittämättömiä mustelmia, hän oli veltto ja nukahteli jopa kesken syömisen. Koska oli tuolloin kotiäiti, otin täyden… Lue lisää Mystisesti sairas lapsi
Kolme vuotta sitten minut vietiin elämäni suurimpaan taisteluun, jossa suurin osa lääkäreistä nosti lopulta kätensä ylös. Aviopuolisoni sanoi lääkäreille minun hoitoni olevan enää saattohoitoa, ja tuntui siltä, ettei mitään toivoa enää ollut. Olin ollut sairaalassa jo lähes seitsemän viikkoa, ja lopulta minut laitettiin terveyskeskuksen vuodeosastolle, jossa menetin edelleen tajuntani useita kertoja päivässä. Tuolla vuodeosastolla tapasin… Lue lisää Maan ja taivaan rajalla
Lapseni kita- ja nielurisat leikattiin pari viikkoa sitten. Hänen lokakuun lopussa romahtanutta vointiaan on tutkittu jo usean kuukauden ajan, ja leikkauksen ajateltiin auttavan mahdollisiin yöllisiin hengityskatkoksiin. Lapsi on kärsinyt jo pitkään huonovointisuudesta, nivelkivuista ja kovista päänsäryistä. Ainoastaan korkean kuumeen aikana vuoden alussa hän oli oma virkeä itsensä. Kun kuume laski ja flunssa hellitti, oireet palasivat… Lue lisää Miksi te ette auta lastani?
Olen nyt niin väsynyt, että minulla olisi kaikki tekosyyt lakata kirjoittamasta. Mutta olen nyt päättänyt kirjoittaa, puhua ja tulla kokonaan esille. Tulen esille rikkinäisenä ja keskeneräisenä. Tulen esille juuri silloin, kun järki pyytää odottamaan parempaa hetkeä. Tulen kertomaan teille esiintulostani lisää lähiaikoina, mutta sitä ennen kerron teille kuulumisiani. Kävin viikko sitten kauan odotetussa päänkuvassa. Odotusten… Lue lisää ”Kasvain” sanoi kasvain ja…
Odotan itselleni lisävoimia, että jaksaisin kirjoittaa teille. Odotan parempaa aikaa. Jotain sellaista hetkeä, jolloin uudenlainen voima uhkuisi minusta. Sitä aikaa ei ole kuitenkaan vielä tullut, enkä voi enää odottaa. En voi odottaa poikkeustilanteeni väistymistä, sillä syystä tai toisesta vaikeudet minun ja perheeni kohdalla jatkuvat päivä, viikko, kuukausi ja vuosi toisensa jälkeen. Minä tyhjenen täydeksi, mutta… Lue lisää Väsynyt ja pelokas
Olen viisivuotias ja seison alasti mökkimme laiturilla. Lammen vesi juoksee kutittavina viivoina selkääni pitkin, ja mummuni köllöttää lammen vedessä paljaat rinnat lumpeenlehtien joukossa kelluen. ”Kahtokkee lapset, kellukkeet!”, hän huutaa ja osoittaa muhkean kokoisia rintojaan. Minua hymyilyttää ja hyppään hänen luokseen veteen Tunisiasta tuotu kangaspintainen uimarengas vyötärölläni. Istun mökkisaunamme ylimmällä lauteella mummuni vieressä, ja heitämme löylyä… Lue lisää Kelluketissit
Saavutus se on tämäkin: Minulla on voimia olla ”rättipoikki” ja vielä valittaa siitä kirjoittamalla. Pian minulla on varmaan voimia huutaa tuskaani ulos lähimetsän männikköön ja polkea jalkaani jäätyneen suon pintaan. Kokemuksesta voin sanoa, että hyvin sairaana joutuu säätelemään myös voimakkaita tunteitaan. Etenkin vihan tunne vaatii keholta paljon, ja on suoranainen taitolaji osata kanavoida sitä itsestään… Lue lisää Tervehdys sairauden sotatantereelta
Suussani maistuu kirpeä Missä x -karkki. Tai oikeastaan kaksi karkkia, violetti ja musta yhtä aikaa. Tällä tyylillä söin näitä karkkeja ollessani lapsi. Yleensä en syö karkkia ollenkaan. Ainoa herkkuni on ollut jo vuosia tumma suklaa teen kanssa. Sairauteni aikana painoni on noussut selittämättömästi, joten olen ollut hyvin tarkka jopa syömäni hiilihydraattimäärän kanssa. Sormeni ja kasvoni… Lue lisää Pitkä marraskuun perjantai
Tuska siitä mitä ei ole. Yhtä aikaa siitä liiasta mitä on ilman voiman ripettä. Kurkotus siihen ihanaan, joka on aivan lähellä, lähes sylissä. Päättyy voimien hupenemiseen,ja silmät painuvat kiinni uneen. Herätys silmien läpi tunkevaan kipuun.Pystyasento pyörittää kotiseiniä.Ne heiluvat, mutta kumisevat tyhjyyttään. Niiden ulkopuolella on maailmanpyörä, joka vasta pyörittääkin.Monta uupunutta laulua kantautuu sänkyni vierelle. Päivät, viikot… Lue lisää Täydeksi tyhjentymässä
Kaikki seitsemän aistia 